sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Great Ocean Road and Great Assholes

En tähän päivään mennessä oo keksiny miten saisin kuvat näkyviin tänne blogiin ja joistain asioista on typerää vaan kirjottaa. Niinku esim Great Ocean Roadista, jonka maisemat lienee joka toisessa Australiasta lähetetyssä postikortissa ja josta ei varsinaisesti oo mitään kerrottavaa, ainoastaan nähtävää. Kyseinen tienpätkä myötäilee merenrantaa maan etelärannikolla ja on laskentatavasta riippuen joko 440km tai 170km pitkä tai mitä tahansa siltä väliltä. Osan tiestä on rakentaneet Toisesta Maailmansodasta palanneet sotilaat lapiota ja kottikärryjä käyttämättä ja Great Ocean Road onkin eräänlainen sotamuistomerkki.

Matkalle mahtuu lammasfarmeja, maitotiloja, sademetsää, metsäpalojen runtelemaa pensaikkoa, pystysuoria kallioita, blowholeja, majakoita, idyllisiä pikkukyliä, isoja satamia, erikoisia kivimuodostelmia, surffia, vanhoja hylkyjä, kenguruita, emuja, koalia ja vaikka ja mitä muuta. Olin melko epäileväinen, et tuunkhan näkemään yhenyhtä koalaa luonnossa ja kas vain, yhtenä päivänä kun majotuttiin leirintäalueelle niin siinä se keikku meidän mökin pihapuussa. Reissun kokonaissaldo tais olla 10 koalaa eli aivan nokko. Siin on kyllä kans elukka, jolla on melko helppo elämä: ei tarvii ko syödä, nukkua ja olla pilvessä. Välillä vaan vaihtaa puuta kun lehdet loppuu kesken.

Great Ocean Roadilla törmää myös Great Assholes'seihin ja niinpä päästiin vierailemaan myös poliisilaitoksella. Se hostellisekoilu Port Adelaidessa oli nimittäin pieni ongelma meidän seuraavaan majotusongelmaan verrattuna. Varattiin puhelimitse majotus paikasta X samalle illalle ja jo ensimmäisen puhelun aikana oli kohtelu tosi törkeetä ja epäkohteliasta. Haluttiin nimenomaan varata BUDGET-majoitus, mutta herra leirintäalueenomistaja siellä toisessa päässä sitten omatoimisesti varas meille deluxe-majoituksen ja kertomatta peruutusehtoja TAI kertomatta laskutusehtoja sitten laskutti sen mun luottokortilta mainitsematta asiasta sanaakaan. Suunnitelmiin tuli muutos ja noin puol tuntia myöhemmin soitettiin takas samaiseen paikkaan ja ystävällisesti tiedusteltiin, että onkohan enää mitään mahollisuutta perua varausta. Tässä vaiheessa meille ilmotettiin, että nyt ei todellakaan oo aikaa vastata puhelimeen kun on muitakin asiakkaita, et onko pakko soitella, varaus on jo laskutettu kokonaan tai no voi olla ettei ookkaan ja ei sitä voi kyllä perua. Mut kerta nyt on kiire niin soitan teille tunnin päästä uudestaan. KLIK! .............. Jahas....... No, tunnin päästä ei mitään kuulunu ja soitettiin ite uudestaan. Tällä kertaa kaikki oliki ihanasti ja joo se varaus on peruttu ja ei oo mitään kuluja ja voi että, perhosia ja sateenkaaria. Mutta kaiken varalta herra leirintäalueenomistaja vielä soittaa teille henk. koht. ja vahistaa peruutuksen. Herra leirintäalueenomistaja sitten soitti ja jätti vastaajaan äärettömän töykeen ja vittumaisen viestin, että ei tätä varausta voi enää peruuttaa ja kyllähän sitä korttia on laskutettu... Täs vaiheessa meinas alkaa käämit palaa.... Soitin sitten tälle herra leirintäalueenomistajalle, että anteeks nyt, mutta millähän oikeudella mun korttia ylipäänsä on laskutettu kun sen tietoja pyydettiin AINOASTAAN varauksen vahvistamiseksi, ei maksamiseksi. Eikä myöskään meille annettu missään vaiheessa tietoon mitään peruutusehtoja ja kaiken kruununa meillä on ilmottamatta maksatettu kalliimpi majotus kun mitä ollaan haluttu varata. Kuulemma ei kuulu hänen tehtäviinsä kertoa meille yhtään mitään ehtoja yhtään mistään, me puhutaan niin huonoa englantia, että ei olla ymmärretty mitä varataan ja myöskään hänen ei tarvitse ilmoittaa, jos aikoo velottaa luottokorttia. Tän jälkeen herra leirintäalueenomistaja löi mulle luurin korvaan ja sillon meni vati nurin ihan totaalisesti... Siis mitä asiakaspalvelua tää firma oikeen harjottaa!????!!!!

Koska asiaan ei saatu puhelimessa mitään selvyyttä niin päätettiin sit mennä käymään paikanpäällä ihan vaan periaatteesta. Siellä se raivoominen herra leirintäalueenomistajan osalta vaan jatku ja tilanne loppu siihen, että meät heitettiin sieltä ulos. Marssittiin lähimmälle poliisiasemalle kertomaan, mitä on käyny, mutta arvatenkaan ei varsinaisesti kuulu heidän toimenkuvaansa nämä asiat. Saatiin kuitenki yhteystiedot paikalliseen kuluttajansuojatoimistoon, jota kautta juttu ehkä selviää joskus... Suuresti kuitenkin epäilen, että ei selviä ja että niitä rahoja ei tulla koskaan näkemään. Summa nyt ei järin suuri ollu, mutta periaatteestakaan en hyväksy tollasta toimintaa. Alkaa raivostuttaa uudestaan ko ees kirjotan koko jutusta. En oo kyllä yhtä mulkkua tyyppiä tavannu ikinä!!!

Great Ocean Road oli viimenen etappi meidän kahdeksan päivän roadtripillä ja oli aika palauttaa auto Melbourneen.  Palautus onnistu ilman mitään sanktioita ja hyvä niin. Melbourne otti meidät vastaan syksyisen sateisena ja viileänä ja sade jatku tasasesti ihan koko siellä olo ajan, joten motivaatiota kaupungin koluamiseen ei järin ollu. Keskusta tuli kuitenkin kierettyä, outleteissa vähän shoppailtua ja suklaalla herkuteltua. Palkitsin itteni 9 viikon reissaamisen jälkeen hotellilla ja olipa muuten luksusta!! Oma huone missä sai olla ihan omassa rauhassa, iiiiiiso sänky, monta tyynyä, vaatekaappi ja oikeet pyyhkeet!!! Noista ehottomasti pyyhkeet tuotti mulle suurimman onnellisuuden ja vaatekaappi hyvänä kakkosena. Vastaavaa luksusta tuskin ennen Aasiaa onkaan luvassa, mutta eipä siihenkään enää valtavan pitkästi ole aikaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti