Auckland, New Zealand

Noniin... Edellisissä teksteissä esiintyy bucketlistia, countdownia, to do listia ja pohdiskelua siitä, kuinka se lähteminen ei ehkä ookkaan niin helppoa... No, ei se kyllä ollukaan, mutta täällä sitä ollaan. Maailman toisella puolen ja oikeasti kaukana kotoa.

Lentoja kesällä varatessani valitsin lyhyimmän mahdollisen matkustusajan eli n. 32 tuntia reitillä Helsinki-Lontoo-Hong Kong-Auckland ja näin tuoreesta kokemuksesta todettakoon, että ei se ollu läheskään niin kaameeta, mitä pelkäsin. Lontooseen kuljetti kotoisasti Finnair ja siitä eteenpäin Cathay Pacific. Lontoo-HK ja HK-Auckland lennot kestää molemmat about 12 tuntia, mut leffa tarjonta oli laaja, kone pidettiin pimeenä ja turha kärryjen kans ravaaminen jätettiin pois ja ruokakin oli ihan siedettävää. Jokainen nyt osaa kuvitella, miten herkullista puoli vuorokautta lämpökaapissa pidetty munakas, missä on mukana savulohta todellakaan ei ole... No mut anyhow, hengissä perillä. Kentältä bussi kaupunkiin kesti puolisen tuntia ja pysäkki oli muutama sata metriä hostellilta. Jotta kuitenkaan ei sujuis liian helposti niin olin perillä aamu ysiltä ja huoneenhan luonnollisesti saa vasta iltapäivällä. Onneks olin nukkunu koneessa.

En tiedä oonko se vaan mä vai käykö sitä usein, mut eka päivä kohteessa tuntuu aina olevan vaan totaalisen paska. Johtunee matkaväsymyksestä ja jännityksestä ja mistä lie, mutta eipä tälläkään kertaa paljon kaavasta poikettu. Kävin pyörimässä kaupungilla ja kattelemassa merta ja aurinkoa ja suoritin jotain pakollisia ostoksia, kuten adapteri, ruoka jne. Kuten kunnon turisti matkailija konsanaan vierailin myös matkailuinfossa ja keräilin nipun kaikenlaisia lippusia. Lippusten selailun jälkeen kävin sit tänään varaamassa itelleni lauttakyydin Waiheke Islandille ja kylkeen 4h kestävän winetastingretken. En tietenkään myönnä olevani mainonnan uhri, vaan pidän yllä ammattitaitoani ja tutustun paikallisiin tuotteisiin! Huomenna siis uppoudun viinin ihmeelliseen maailmaan.

Ensimmäinen päivä kohteessa kuitenkin tuli päähänsä jo puoli kaheksalta kun uni vei voiton, joten päivään numero kaks olikin sit ihan aiheellista herätä jo aamu kolmelta. Ai mikä jetlag? Aamu seittemään mennessä olin ostanu lipun Aucklandin Sealifeen ja jo ennen yheksää menossa sinne haibussilla! Kyllä, sillä bussilla oli hain pää! Koska oon orjautunu älypuhelimeeni niin mulla tottakai on siitä kuvia, mutta koska ipad ja koska samsung niin enhän mä nyt saanu niitä siirrettyä tähän masiinaan... Koitan lisää ne, kuten kuvat haikaloista ja Nemoista ja Pingviineistä joskus kuhan hermot kestää.

Siinäpä ne ekat päivät. Kello on kuus illalla ja olisin aivan valmis nukkumaan, mut pakko valvoa ainaki ysiin, et sais jotain tolkkua tähän elämään hiljalleen. Ajatuskaan ei kulje yhtään eli en nyt osaa ees kertoa mitään mielenkiintostakaan... Maanantaihin saakka mulla on täällä Aucklandissa majotus ja sen jälkeen ei hajuakaan mitä teen. Husband Kontinen jätti mulle perinnöks bussimatkoja niin ne sit käyttöön, jos ei muuta ilmineeraannu.

Nyt meen leikkii salaattia ja laskee minuutteja yheksään et saan alkaa nukkua.