Kovaa ja korkeelta

Mul ei oo nyt mitään oikeeta päivitettävää, mut oli pakko kirjottaa jotain koska must on niin päättömän siistiä, et oon 10 000km etelä-ruotsin yläpuolella lentsikassa ko postaan tätä. Tää kai sit on sitä nykyaikaa :)

When Paris sneezes, Europe catches cold. (~Metternich~)

Yöjuna Pariisiin oli melko mielenkiintonen kokemus. Otin paikan termillä "couchette" jotka on kuuden hengen osastoissa ja josta ymmärsin että ne saa makuuasentoon ja joka makso reililipun haltijalle 20€. Normaali sänky aamiaisella ja omalla kylppärillä ois ollu 30€ kolmen hengen hytissä. Päätin siis säästää... Ja joo, tyyny ja peitto oli olemassa ja se oli kyllä makuuasennossa, mutta kova ko ois nukkunu periaatteessa lattialla ja ehkä 50cm leveä ja niin korkeella, etten ylettäny laittaa kamoja sinne ees kädet suorana ja siel oli käytännös mahdoton istua kun se oli niin matala. Tikkaat oli mallia epävarma ja ne irtoili telineestään samalla ko niitä kiipes, joten pääseminen tuohon niin sanottuun sänkyyn kävi lähinnä extreme urheilusta. Juna oli ihastuttavan vanha ja tunnelmallinen, toisin sanoen koliseva, rämisevä ja kovin epätasanen.... Osa sen pyöristä oli varmaan kulmikkaita. Unet jäi siis melko kevyiks ja totesin vain, että onpa hyvä ettei tullu useammin korvattua hostellia tällä ratkasulla, kun ei se kerta ollu ees halvempi.

Aamulla kuitenki löysin itteni Pariisista ja koska mun jatkojuna lähti saman päivän iltana, niin päätin viedä laukun etukäteen jo sille asemalle säilytykseen kun se oli siinä suht lähellä. No, luggage storagen löytäminen siltä asemalta kestikin sit kaks kertaa niin pitkään ko sinne pääseminen, koska henkilökuntakaan ei tuntunu tietävän missä se on ja miten sinne pääsee. Lokeroiden käyttäminen oli lähes ydinfysiikkaa ja ohjeet tottakai vaan ranskaks... Lopulta rinkka oli kuitenkin lootassa lukkojen takana ja seuraava haaste oli Pariisin metro, mistä mun muistot ei ollu kovin positiivisia... Sen kans tulin kuitenkin tällä kertaa hyvin toimeen ja ilahduttavasti asemalta meni suora juna kaupungin toiselle laidalle mihin halusin katakombeja tutkimaan.

Pariisissa ehkä ekaa kertaa huomas turistien paljouden ja ekaa kertaa jouduin jonottamaan johonki nähtävyyteen, en tosin onneks kauaa. Ne katakombit on siis rakennettu ihmisten hautaamista varten, kun maan päällä ei oo tilaa ja en tiiä, ehkä ne haluu säästää tavalliset hautausmaat joilleki tärkeille tyypeille, niinku Jim Morrison. Ensin mentiin 130 rappua maan alle, jossa haisi kosteelle ja homeelle ja sen jälkeen kohti tunneleita. Kiveenlouhittuja, pimeitä, kylmiä ja kosteita tunneleita erittäin pelottavine säkkipimeine sivuhaaroineen vaellettiin semmonen puolisen kilsaa, jonka jälkeen päästiin itse asiaan. 11 000 000:n pariisilaisen luut on tuotu sinne ja niistä on rakennettu semmosia "koristeellisia" seinämiä niitten käytävien varrelle käyttäen sääriluita ja pääkalloja, ja loppu luusilppu on heitelty sinne taakse sekalaiseks kasaks... Onpa kunnioittavaa!! Mutta seuraava puol kilsaa joka puolella on sua itteäs korkeampi luumuureja, joista pääkallo toisensa perään tuijottaa sua... Aika hyytävää oikeesti! Mut kokemisen arvonen, eipä meillä kotosuomessa ihan tollasia oo.

Tietämättömille kerrottakoon, että en siis pidä Pariisista vähääkään, oon aina saanu siitä huonoja viboja, mut se nyt sattu matkanvarrelle niin tarjosin sille uuden mahdollisuuden. Kaupungin kunniaks sanottakoon, että nyt en pidä siitä vähän vähemmän.... mutta ei se edelleenkään meikän ykköskohde oo jatkoa aatellen. Katakombien jälkeen menin metrolla Notre Damelle, jonka metroasema on edelleen ko viljasiilo ja haisee homeelle, mutta sentään se oli maalattu ihmisystävällisemmäks semmolla kullanhohtosella maalilla entisen turtlesvihreen sijaan. Maanpinnalla tein raffin arvion mikä suunta on Louvrea ja Eiffel tornia kohti ja suuntasin sinne päin, mutta kiertoreittiä päästäkseni eroon pahinmasta turistimassasta. Bongasin söpön ja ihmismäisen hintasen kahvilan ja söin erittäin ranskalaisittain patonkia briejuustolla ja oliiveilla ja millälie, mut oli hyvää. Jälkkäriks yritin edelleen hyvin ranskalaisittain metsästää creme bruleeta, mutta ne makso timantteja, joten tyydyin suklaa flan:iin yhestä artisaanileipomosta ja olipa kyllä hyvää :) Sen leipomon vierestä löysin myös taivaallien kenkäkaupan, joka itessään nosti Pariisin osakkeita huomattavasti, vaikken mitään voinu ostaakkaan... Kävin kuvaamassa itteni niitten Louvren lasipyramidien kanssa ja suunnittelin käveleväni Eiffel tornille asti, mut mitä turhia, oon käyny siellä kajesyi ni en jaksanu. Louvren vieressä on semmonen puisto/puutarha, jonka toisessa päässä on joku obeliski, joten käppäilin siellä. Sen obeliskin ympäristö oli täynnä jotain telttoja, ja yhtäkkii tajuun et joka puolel on huippumalleja ja lehtitoimittajia ja valokuvaajia ja tyyppejä, jotka saleen on muotisuunnittelijoita... Kaikki on viimesen päälle designkamoissa ja korkeissa koroissa,  et en sit tiiä eksyinkö keskelle jotain muotiviikkoa.... mut oli ihan mielenkiintosta pyöriä siel hetki :) Pitää googlettaa et mitähän siel mahto tapahtuu...

Sit suuntasinki jo juna-aseman huudeille ja pyörin hetken Montmartressa ja totesin, et Pariisi tommosena puolen päivän pitstoppina oli mulle ihan sopiva annos. Kävin ostaa postikortteja ja myyjä alko vähän turhanki tuttavalliseks, en tajuu miks! Se alko kyselee nimeä ja mistä oon ja kauan oon  Pariisissa ja voisinko jäädä pitemmäks aikaa ja tavata hänet illalla ja AHDISTAVAA!! Mut sain siltä pinkin Eiffel torni avaimenperän, mikä roikkuu nyt mun rinkassa et propsit ees siitä :P mun edelliset maskotit onki vähän heikoilla: Suomineito jäi Sloveniaan viime kesänä ja Hello Kitty kuoli jossain vaihessa tätä reissua.

PS. Mulla ei oo mitään hajua kuka toi tyyppi on, ketä siteeraan otsikossa, mut must se kuullosti näppärältä :P

Berliini, tsek.

Selvisin viikonlopusta Berliinissä enemmittä vammoitta. Tosin mun rinkkaan ilmeisesti on kaikesta huolimatta ujuttautunu jotenki lisää painoa, koska mun olkapäät alkaa olla ihan muussina sen kantamisesta... Tai sit oon vaan kantanu sitä tavallista enemmän viimepäivinä.

Ensimmäisenä surulliset faktat tiskiin: en käyny Berliinissä KERTAAKAAN CLUBILLA!! :'( Mut unirytmillä ennen puolta yötä nukkumaan ja sisäinen herätyskello seittemältä ei vaan oikeen tue sitä harrastusta ja vaikka se ois kuulunu asiaan, niin en silti koe missanneeni hulluna, koska tehtiin kaikkea muuta.

Asuin Berliinissä Darenan luona, jonka oon tavannu kerran Bulgariassa kesällä 2004, mut ollaan pidetty yhteyttä vuosien varrella säännöllisen epäsäännöllisesti ja vanha kunnon facebook on yhdistäny. Pääteaseman lähestyessä en varsinaisesti pystyny välttään ajatusta siitä, et mitä jos en ees tunnista koko ihmistä ja toistepäin ja joudutaan soittaan toisillemme ja todetaan seisovamme vierekkäin... No, näin ei kuitenkaan käyny vaan molemmat tunnisti toisensa ekasta vilauksesta ja oltiin ko vanhoja ystäviä, ei ollu montaa hiljasta hetkeä koko viikonloppuna :P Vietiin mun tavarat suoraan kämpille ja oisin voinu viettää koko viikonlopun poistumatta sielt kertaakaan, aivan mieletön lukaali! Kaikki ihan uutta ja viimesen päälle sisustusmuodin mukasta, sekasin uutta ja vanhaa, vanhan talon kattohuoneisto jätti-isolla parvekkeella... Ja se koko hoito on vuokralla sen takia kun se omistaja ei tartte sitä kämppää vaan asuu jossain muualla isommassa.... Ja siis tossa oli kaks isoa makkaria, iso olkkari, keittiö ja hulluna semmosta aulatilaa... Ehkä munki pitää muuttaa Berliiniin! Kun pystyin lopettaa vaan kaiken ihailemisen ja ees taas pyörimisen niin korkattiin reunion skumppa ja päiviteltiin kuulumisia. Myöhemmin käytiin schnitzeleillä nurkan takana olevassa pubissa missä oli live jazzia ja käsittämättömän huono palvelu, mikä on enempi tai vähempi Berliinin ravintoloiden tavaramerkki. Alkuun se on tavallaan "ihan siisti piirre" mut aika äkkiä se vaan alkaa totaalisesti ärsyttään. Kuvitelkas menevänne ravintolaan, jossa teille ei koko palveluprosessin aikana puhuta sanaakaan, tilausta ottaessa tarjoilija tulee siihen pöydän viereen, tuijottaa sua ja poistuu 5sek päästä josset oo ehtiny sanoon sille mitään... ja tulee takas ehkä 5min päästä... Kaikki kuitenki odottaa tippiä niin... herää vaan kysymys että mihin palveluun perustuen sitä sit pitäs jättää? Siihen et sä ylipäänsä oot saanu sieltä yhtään mitään ruokaa tai juomaa?!

Lauantaina päätettiin nukkua pitkään, eli heräsin vartin yli kaheksan, ilman kelloa. Ei kuitenkaan saatu oikeen mitään aikaseks ennen yhtätoista jollon suunnattiin aamiaiselle ja sen jälkeen Darena yhytti mut Berlin Free Walking Tourille, jonka meille veti brittiläinen Rob, ehkä... No ainakin se oli Manchesterista ja sil oli krapula. 3,5 tuntia käveltiin ympäriinsä ja nähtiin kaikkia tärkeitä juttuja, niinkun parkkis "where people come to empty their dogs" mikä on sinänsä ihan jees, että metrejä sen parkkiksen alapuolella on Hitlerin bunkkeri, missä se tappion jälkeen tuplatappo ittensä (ampumalla ja syanidilla). Nähtiin myös paljon pinkkejä putkia, mitä pitkin rakennustyömailla maasta tullu vesi pumpataan pois, kun Berliini on joskus rakennettu suon päälle niin siellä on liikaakin vettä alapuolella. Nähtiin myös ihan oikeita nähtävyyksiä, no hätä, oikestaan kaikki tärkeimmät. Mutta en osaa niitten yhtienkään nimiä, enkä jaksa kattoa mistään kirjasta niin kattokaa vaikka googlesta :)

Kävelykierros tottakai oikeaoppisesti päättyyy pubiin, johon oltiin sovittu Darenan kans treffit sit about siihen aikaan ko se loppuu... No, kaks tuntia sen noin ajan jälkeen istun yhä siellä pubissa eikä neitiä kuulu eikä näy. Mullahan on tottakai puhelin kämpillä latauksessa eli oon poistunu kauppareissua pitemmälle ilman puhelinta elaa kertaa sen jälkeen ko kännykät tuli... Eikä todellakaan Darenan numeroa missään ylhäällä. Ja sit Rob ystävällisesti kertoo mulle että eeeeeeiiiii se oo se sama pubi ko ennen, ne vaihto viime viikolla. VOI. PASKA. :D yks aussimimmi sit anto mun käydä puhelimellaan facebookissa kaivamassa se numero esiin ja oisin sanu laittaa viestin Darenalle hänen puhelimestaan kun tää Rob, ei pidä puhelimessaan puheaikas ettei turistit lainaile sitä.... Kiitti avusta hei! Tekstiviesti maksais sille ehkä sentin tässä tapauksessa. Olin just kirjottamassa sitä viestiä ko Darena yhtäkkii ilmaantuu sinne ja loppu hyvin, kaikki hyvin! Sen kaveri tunsi yhden niistä toisista oppaista ja sitä kautta se oli selvittäny, että se kuppila on vaihtunu. Kyllä hyvät suhteeton hyvästä! No, porukka oli kuitenki mukavaa ja vaik bisse ei ollu lähellekään yhtä hyvää kun Oktoberfesteillä niin sitä tuli omasta hanasta keskeltä pöytää :)